Terijoki

 

Terijoki

 

 

 

 

 

 

Terijoki vuosien 1917-1918 tapahtumissa

Juha Kaila

 

Suomen itsenäistyminen joulukuussa 1917 oli välitön seuraus ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä puhjenneesta Venäjän vallankumouksesta. Itsenäistymisen jälkinäytöksenä Suomi joutui sodista julmimpaan - sisällissotaan. Karjala, ja siihen kuuluvana myös Terijoki, ei ollut näissäkään Suomen historian tapahtumissa mikään sivunäyttämö, vaan liittyi monella tavalla vuosien 1917-1918 tapahtumiin.

 

Suomen itsenäistymistä ja sitä seurannutta reilun kolmen kuukauden mittaista sisällissotaa ei ole mahdollista ymmärtää, jos ei tunne asian taustoja riittävällä tavalla. Sen vuoksi onkin syytä luoda lyhyt katsaus vuosisadan alun tapahtumiin.

Sortokaudet

Autonomian ajalla tarkoitetaan vuosien 1809-1917 välistä ajanjaksoa, jolloin Suomi oli osa venäjää. Autonomia eli sisäinen itsehallinto mahdollisti suomalaisille omien asioiden varsin laajamittaisen päättämisen. Autonomian ajan kaksi viimeistä vuosikymmentä olivat myrskyisiä. Venäläistämistoimenpiteiden vuoksi Suomen oli taisteltava kynsin hampain autonomian säilyttämisen puolesta. Venäjän sisäiset vaikeudet, keisaria vastaan kapinoivien liikkeiden toiminta ja Venäjän heikko ulkopoliittinen menestys heijastuivat myös Suomeen. Suomi koettiin venäläisten taholla epäluotettavaksi liittolaiseksi. Helmikuun manifestista vuonna 1899 alkaneen ensimmäisen sortokauden ja sitä seuranneen vuonna 1908 alkaneen toisen sortokauden tavoitteina oli suomalaisten entistä tehokkaampi liittäminen Venäjän yhteyteen. Terijoen väestölle hankalan ongelman muodosti sortokausien aikana nopeasti kasvanut venäläinen maanomistus.

Venäläisten maanomistus lisääntyy

1800-luvun lopulla Venäläinen huvila- ja maanomistus oli Terijoella lisääntymään päin. Vuonna 1903 annettu asetus poisti loputkin rajoitukset venäläisten maanhankinnalta. Venäläisten lisääntynyt omistus herätti Kannaksen asukkaissa pelkoa ja epäluuloa. Toisaalta venäläisten maanomistus lisäsi Terijoen taloudellista vilkkautta, työmahdollisuuksia ja kansainvälistymistä. Venäläisten tyytymättömyys alkoi kuitenkin vähitellen kasvaa. Eräänä syynä tähän oli se, että venäläiset kokivat Suomeen tullessaan saapuvansa ulkomaille. Suomen laajat autonomiset oikeudet, virallinen raja Suomen ja Venäjän välillä siihen liittyvine tullimuodollisuuksineen ja mukautuminen suomalaisten laatimiin sääntöihin aiheuttivat tyytymättömyyttä useassa venäläisessä aristokraatissa. Ei siis ollut mikään ihme, että vaatimukset Suomen autonomian kaventamisesta kasvoivat.

Suursodan uhka kasvaa

1900-luvun alussa myös kansainvälis-poliittinen tilanne kiristyi. Venäjän huoli Pietarin turvallisuudesta nousi jälleen kerran ajankohtaiseksi. Venäläisten huolena oli Saksan mahdollinen hyökkäys Suomenlahden kautta Pietariin. Toisen sortokauden aikana, vuonna 1911, julkisuuteen annettiin ehdotus Kivennavan ja Uudenkirkon alueiden yhdistämisestä Pietarin kuvernementtiin. Venäläisten tavoitteena oli tällä tavoin vahvistaa Pietarin turvallisuutta. Suursodan uhkan leijuminen näkyi Terijoen ja muiden lähipitäjien alueella myös käytännön toimenpiteinä. Inon linnoituksen rakentaminen ennen ensimmäisen maailmansodan alkua, uusien tykistöasemien valmistuminen ja Suomenlahden miinoittaminen olivat merkkejä mahdollisista tulevista muutoksista.

Venäjän vallankumous

Epätietoisuus tulevasta, koulujen ja kirkkojen venäläistämispyrkimykset sekä venäläisten lisääntyvä maanomistus herättivät katkeruutta Karjalan väestössä. Uhkaavaan tilanteeseen ei kuitenkaan alistuttu, vaan omien oikeuksien puolustaminen sai monenlaisia muotoja. Esimerkkinä terijokelaisesta kekseliäisyydestä mainittakoon venäläisten kadunnimien peittäminen tervalla.

 

Pietarin välittömän läheisyyden vuoksi terijokelaiset olivat jatkuvasti aitiopaikalla seuraamassa tapahtumia, jotka keskeisellä tavalla vaikuttivat myös Suomen kohtaloon. Jo huomattavasti ennen ensimmäisen maailmansodan alkua tyytymättömyys tsaari Nikolai toista kohtaan oli Venäjällä kasvanut. Elintarvikepula, heikot työolosuhteet ja vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan aiheuttama sotaväsymys saivat kansan Pietarissa osoittamaan mieltään. Keisari pyrki tukahduttamaan väkijoukkojen vaatimukset väkivalloin. Terijoelta Pietariin asioimaan lähtenyt henkilö saattoi havaita kärjistyneen tilanteen, joka lopulta päättyi maaliskuussa 1917 puhjenneeseen vallankumoukseen. Sen seurauksena tsaari syöstiin Venäjällä vallasta. Tsaarin kukistumisen myötä myös järjestyksestä vastaavat organisaatiot sekä Suomessa että Venäjällä luhistuivat lopullisesti.

 

Venäjän vallankumouksen vaikutukset ilmenivät levottomuuksina Karjalassa olleiden Venäläisten sotilaiden keskuudessa. Sortokausien tuoma epäluuloisuus Venäläisiä kohtaan kärjisti tilannetta entisestään. Valtiollisella tasolla Suomen oikeisto ja vasemmisto olivat kulkemassa eri suuntiin, kysymys korkeimman vallan käyttäjästä Suomessa oli avoin ja lisäksi työväestö odotti asemansa parantamista. Järjestyksenpitäjiksi muodostettiin oikeiston puolella suojeluskuntia ja vasemmiston puolella punakaarteja. Bolsevikkien vallankumous Venäjällä, sosialidemokraattien tappio Suomen eduskuntavaaleissa ja marraskuussa 1917 toteutunut suurlakko vaikuttivat lopullisina sysäyksinä punakaartien liikkeellelähtöön Viipurin läänin teollisuuskeskuksissa. Suomi oli joutumassa sisällissotaan.

Vapaussodan tavoitteena irtautuminen Venäjästä

Tammikuussa 1918 alkaneesta sodasta on käytössä useita nimiä: kansalaissota, vapaussota, veljessota, punakapina ja vuoden 1918 sota. Jos tapahtumaa selitetään ulkomaalaiselle, selvin termi lienee sisällissota. Nimien lukumäärä viittaa siihen, miten eri tavoin sodan luonne käsitettiin eri puolilla Suomea.

 

Tutkimuskirjallisuus toteaa varsin yksiselitteisesti sodan olleen Karjalassa ensisijaisesti vapaussodan. Vapaussodaksi se on käsitettävä alueella olleen runsaan venäläisen sotaväen vuoksi. Sortokausien epäluulo yhdistettynä venäläisen sotaväen aiheuttamiin levottomuuksiin sai Karjalan väestön toimimaan ripeästi tavoitteenaan Venäjästä irtautuminen.

 

Sosiaaliset vastakohtaisuudet näyttäytyivät suurimmassa osassa Karjalan kannasta lievempinä kuin muualla Etelä-Suomessa. Yksi tärkeä tekijä oli torpparien eli maanvuokraajien puuttuminen Kannaksen alueelta käytännössä kokonaan. Tällä oli sodan luonteen kannalta huomattava merkitys, sillä esimerkiksi Hämeessä torpparilaitos oli suuri eriarvostava tekijä eri kansankerrosten välillä. Karjalassa itsenäinen pienviljelijä korvasi torpparin. Terijoen kohdalla on tosin huomautettava, että alue poikkesi elinkeinoiltaan suuresta osasta muuta Kannasta laajan huvila-asutuksensa vuoksi.

 

Järjestäytyminen aseellisiksi joukoiksi tapahtui Kannaksella varsin hitaasti lukuun ottamatta suurimpia teollisuuspaikkakuntia. Esimerkiksi Terijoella suojeluskunta sai alkunsa vasta syksyllä 1917 Terijoen VPK:n sekä voimistelu- ja urheiluseura Ryhdin pitämissä harjoituksissa. Työväenyhdistyksen piirissä ei Terijoella ollut havaittavissa mitään suurempaa radikalisoitumista.

 

Voitaisiin ehkä ajatella, että Viipurin läänin erikoisolot olivat jättäneet jälkensä myös työväenliikkeeseen. Venäjästä irrottautuminen koettiin ehkä tärkeämmäksi kuin yhteiskunnallinen vallankumous. Lisäksi muistissa lienee ollut sortovuosien aikainen yhteistyö valkoisten kanssa Suomen aseman puolustamiseksi.

Sota alkoi Viipurista

Vapaussodan ensimmäiset kahakat käytiin Pietisen tehtaalla Viipurissa tammikuun 19. päivän iltana, kun punaiset yrittivät saada haltuunsa valkoisten tehtaassa sijaitsevan asevaraston. Nämä Viipurin läänin tapahtumat eivät jatkoa ajatellen jääneet vain pieneksi sivunäyttämöksi, vaan olivat yllyttämässä sekä punakaartin johtoa että Pohjanmaan talonpoikia toimintaan ja ratkaisuihin. Karjalan tapahtumilla oli siis käynnistävä vaikutus vapaustaisteluun sekä vallankumoukseen.

Rautatie toi sodan Terijoelle

Venäläisten merkitys korostui erityisesti sodan johtotehtävissä. Varsinaista sotilasliittoutumaa punaisten ja Venäläisten sotilaiden välillä ei ollut havaittavissa.

 

Sodan rintamalinja noudatteli Karjalassa linjaa Joutseno-Jääski-Antrea-Heinjoki-Muolaa-Valkjärvi-Rautu-Laatokka. Punainen Suomi käsitti tämän hajanaisen linjan eteläpuolen, valkoinen pohjoispuolen. Kartasta katsottuna Terijoki jäi selkeästi linjan eteläpuolelle ja samalla syrjään kannaksen verisimmistä taistelupaikoista, kuten Raudun, Valkjärven ja Antrean taisteluista.

 

Miten on siis mahdollista että myös Terijoki joutui melko traagistenkin tapahtumien kohteeksi, varsinkin kun olemme todenneet alueelta puuttuneen isompien vastakkainasettelujen olemassaolon? Ensimmäinen selitys oli rautatie. Sota oli luonteeltaan radanvarsisotaa. Joukkojen kuljetukset sekä muu huolto pystyttiin toteuttamaan laajemmin lähes pelkästään rautateitä pitkin.

 

Sodan ratkaisun kannalta oli merkittävää kuka rautateillä kuljetti ja kenen hallussa olivat radanvarret. Terijoki oli merkittävä asemapaikka Venäjälle johtavan rautatien varrella. Toinen selitys oli vieraiden joukkojen kulkeutuminen Terijoen alueelle. Erityisesti punapäällikkö Heikki Kaljusen mielivaltainen ja rikollinen toiminta oli omiaan kuumentamaan tunteita. Suuresta valkoisesta turkishatustaan tunnettu Kaljunen oli hankkinut kyseenalaisen maineen jo ennen sodan alkua häikäilemättömillä anastuksillaan ja kuulustelumenetelmillään.

Taistelut Terijoen asemalla

Varsinaiset sotatoimet Terijoella ajoittuivat huhtikuun -18 loppupuolelle. Tampereen valtaus sekä saksalaisten maihinnousu olivat siirtäneet aloitteen vuorostaan valkoisten käsiin. Viipurin valtausta varten valkoiset keskittivät lisäjoukkoja Kannakselle. Valkoisten sotasuunnitelmassa oli vallata Terijoen, Kuokkalan ja Ollilan rautatieasemat. Rata Venäjälle oli katkaistava, etteivät punaiset saisi lisäjoukkoja ja sotamateriaalia. Radan katkaisua ei ollut helppo toteuttaa, sillä Raivolassa, Terijoella ja Kuokkalassa oli vahvoja punakaartin osastoja.

 

Valkoisia alueella johti eversti Ausfeld, jonka joukot lähestyivät Terijokea huhtikuun 23. päivänä. Punapäällikkö Kaljusen joukot olivat asemissa puolitoista kilometriä itään Terijoen asemalta maantien kummallakin puolella. Lisaksi punaisten tukena oli suurta pelkoa herättänyt panssarijuna.

 

Ylikäytävän luona käytiin kiivaita taisteluja vuorokauden ajan, kunnes tilanne kääntyi valkoisten eduksi. Jo tätä ennen oli punaisten johtajia paennut junalla Venäjän puolelle. Ennen poistumistaan Kaljunen oli antanut määräyksen räjäyttää Terijoen rautatieasema. Yritys jäi haaveksi valppaan asemamiehen huomattua palavan sytytyslangan.

Koston kierre sodan jälkeen

Sisällissodan raaimpiin tapahtumiin kuului molemminpuolinen terrori. Sotaa käytettiin hyväksi kostettaessa henkilökohtaisia kaunoja. Sodan loppupuolen sotilaallinen tappio nostatti punaisten keskuudessa väkivallan aallon. Valkoiset vastasivat samalla mitoin ja paikoin enemmänkin. Viipurin läänissä surmattiin lähes 2400 punaista mikä oli toiseksi eniten kaikista Suomen lääneistä. Erityisesti Kannaksella punaisuus yhdistettiin helposti venäläisyyteen, mikä aiheutti monella paikkakunnalla tarpeettoman koston kierteen. Sodan loppunäytös oli Karjalassa hyvin murheellinen jättäen jälkeensä avoimen haavan ihmisten keskuuteen.

Uusi aika Terijoella

Karjalan historia on sotien historiaa. Jos pyrkii katsomaan kahdeksan vuosikymmenen takaisia tapahtumia terijokelaisen näkökulmasta tekee mieli yhtyä väitteeseen. Ensimmäisen maailmansodan sivumainingit ja Suomen vapaussota koskettivat Terijokea. Listaan voidaan lisätä vielä Venäjän vallankumous ja Venäjän sisällissota.

 

Kun sotatilanne keväällä 1918 oli osittain rauhoittunut, oli Terijoki asukkaineen kokenut monia muutoksia. Tuhannet venäläiset kesävieraat ja heidän mukanaan tuoma kansainvälinen tunnelma olivat poissa. Jäljelle olivat jääneet tyhjät huvilat ja Pietarin liikemiespiirien rakennuttama ortodoksinen kirkko. Helpotukseksi voitiin kuitenkin todeta, että sortokausien tuoma välitön uhka Kannaksen alueiden liittämisestä Venäjään oli poissa. Suurvallan läheisyys ja siihen liittyvät maantieteelliset tosiasiat eivät vieläkään painuneet terijokelaisten mielessä taka-alalle.

Kaikkea ei vielä tiedetä

Kahdeksankymmenen vuoden jälkeen vapaussodan traagisista tapahtumista voidaan puhua helpommin. Tapahtumista Karjalassa ja Terijoella tarvitaan lisää tietoa. Arkistojen avautuminen Venäjällä ja lisätutkimus mahdollistanevat uusien näkökulmien löytämisen. Osoituksena asian kiinnostavuudesta on Suomen Akatemian aloittama sotasurmatutkimus. Karjalan kansan on saatava asia loppuun selvitetyksi - sen me olemme menneille sukupolville velkaa.

 

 

Lähdekiriallisuutta: