Terijoki

 

 

 

 

 

 

 

 

Terijokea ennen ja nyt

Otto Wahlgren

 

Isäni majuri Gösta Wahlgren oli vuosina 1919 - 24 Terijoella PPP I:n nuorempana upseerina, toimi mm. pataljoonan AUK:n johtajana sekä Kronstadtin kapinan 1921 aikana Inon leirin päällikkönä. Kellomäellä hän tapasi äitini Veran, joka oli 17-vuotiaana yksin toimitettu Pietarista vallankumousta pakoon vanhempiensa omistamalle huvilalle Järvi- ja Tohtorikatujen kulmaukseen.

 

Äidinäitini yritti myös Suomeen, mutta ammuttiin rajalle. Äitini isä ja sisar joutuivat puolestaan Siperiaan. Äitini vietti huvilallaan useita vuosia ankarissa olosuhteissa - ruoanpuute oli jokapäiväistä Suomen vapaussodan melskeissä. Henkensä pitimeksi möi korujaan ja toimi turvesuolla töissä. Polttopuutkin oli itse hankittava. Apua saatiin joskus Amerikan Punaiselta Ristiltä. Mutta aikaa jäi henkisiinkin harrastuksiin, opiskeluun, kirkkokuorossa laulamiseen jopa näytelmäkerhoonkin.

 

Kuuluisan taidemaalarin Ilja Repinin kodissaan Kuokkalassa järjestämät illanvietot olivat mieliinpainuvia, äitini istui usein taiteilijan vieressä hänen pyörivässä pöydässään. Kohtalonsa äitini tapasi sitten suomalaisen luutnantin hahmossa. Rakkaus 28-vuotiaan suomalaisen upseerin ja 22-vuotiaan venäläistytön välillä oli romanttista. Kun luutnantti johti komppaniaansa Kellomäen raitilla, pojat kajauttivat reippaan marssilaulun: "Tuli, tuli, tuli, tuli laulettavaks, tuli laulunpätkä tää..." aina nuoren Vera Semenovan talon kohdalla.

 

Vanhempani kihlautuivat vuonna 1923 ja 1924 vietettiin häät Helsingissä isäni siirryttyä Yleisesikuntaan. Minä en koskaan päässyt käymään Terijoella ennen sotia - vietimme kesämme isäni vanhempien huvilalla Mikkelin Anttolassa. Isäni taisi joskus Terijoella pistäytyä käydessään äitinsä vanhempien haudalla Koivistolla. Huvilalla sai asua joitakin venäläisiä emigrantteja ikään kuin kiinteistön hoitopalkkiona.

 

Sodan päätyttyä äitini sai asianmukaisen - varsin pienen - korvauksen menettämästään kiinteistöstä, asian hoiti muistaakseni Emil Nikkanen. Osallistumisestaan jatkosotaan radiokuuntelijana ja kääntäjänä Valtion tiedotuslaitoksessa - siellä kuunneltiin Neuvostoliiton lähetyksiä - äitini sai asianmukaisen muistomitalin.

Itse osallistuin jatkosotaan syksyllä 1941 Käkisalmen Is-piirin alaisen sotavankileirin vartijana Pyhäjärvellä. Vuonna 1944 olin sitten mm. kk:n johtajana ja tulenjohtomiehenä ItR I:ssä Länsi-Mustasaarella ja Taivaskalliolla, missä asuin Antero Aarvalan kanssa samassa korsussa. Antero lainasi minun parempaa asetakkiani joskus iltalomilleen.

Vasta vanhempieni kuoltua aloin kiinnostua Terijoesta ja liityin seuraan. Osallistuin mm. heinäkuussa 2001 tehtyyn juhlamatkaan Terijoelle. Kahden rouvan kanssa etsimme yhdessä tuota Kellomäen huvilaa. Luulen sen löytäneenikin, kiitokset vielä heille. Tulkoon vielä mainituksi, että sekä suurlähettiläs Eva-Christina Mäkeläinen että rehtori Jouko Teperi, joista edellisen äidinisä (Stenberg) ja jälkimmäisen isä toimivat aikoinaan Terijoen asemapäälliköinä tarjosivat apuaan Kellomäen asioiden selvittelyssä. Mahdollisuuksien mukaan yritän vielä osallistua "terjokkoisten" toimintaan.

 

 

Julkaistu Terjokkoisessa 1/2011