Terijoki

 

 

 

 

 

 

Siirtoväen sielunpaimenia muistellen

 Paula Penttilä ja Tuovi Paju

 

Terijokelaisten talvitapahtuman aiheena oli ”Siirtoväen sielunpaimenet – Paavo Kiuru ja Väinö Mutru”. Sunnuntaina 23. maaliskuuta Järvenpään seurakuntatalolla pidettyyn tilaisuuteen osallistui satakunta terijokelaista ja terijokelaisten ystävää. Mukana oli myös molempien rovastien omaisia.

 

Ennen varsinaisen tilaisuuden alkua Teri-säätiön asiamies Jaakko Mäkelä asetti näytteille Terijoen kirkon ehtoolliskalustot ja kastemaljan. Seurakunnan viimeinen kirkkoherra, Säkkijärvellä syntynyt Väinö Mutru, kantoi nämä esineet turvaan sodan jaloista. Seurakuntasalin vitriinissä oli myös Terijoen seurakunnan messukasukka ja seinällä muotokuva rovasti Mutrusta.

 

Rovasti Paavo Kiuru

 

Karjalaisten laulun ja tervetulotoivotuksen jälkeen Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaaja Jouni Laine kertoi kirkkodraamasta omassa työssään. Esitystään hän taustoitti kuvilla.

 

Osuudessaan hän keskittyi rovasti Paavo Kiuruun, joka oli paitsi saarnamies, myös tunnettu kirjailija. Hänen teoksiaan on dramatisoitu kesäteatteriesityksiksi. Tunnetuin näistä on Karjalan profeetta, joka kuvaa saarnaaja Helena Konttista.

 

Näytelmän tapahtumat oli sijoitettu aitoon maalaismaisemaan, ohjaaja Jouni Laineen pihapiiriin. Tämän näytelmän kuvat olivat myös osana nyt esitettyä kuvakavalkadia.

 

Rovasti Väinö Mutru

 

Opetusneuvos Juhani Sipiläinen kertoi siitä, kuinka vaativaa oli toimia kirkkoherrana kansainvälisessä Terijoen pitäjässä. Hän toi esille rovasti Mutrun erinomaisen yhteistyökyvyn tässä monikielisessä ja moniuskoisessa pitäjässä. Merkittävää oli, että kolme päivää ennen talvisodan hyökkäystä Väinö Mutru valitsi kenttäarmeijan lauluksi Titanic-hymnin. Väinö Mutru aavisti tulevat kohtalonhetket ja rukoili, ettei Suomella olisi Titanicin kohtaloa. Opetusneuvos Sipiläisen mukaan rovasti Mutrulla oli tavallista suurempi kyky rohkaista ihmisiä.

 

Sodan johdosta evakkoon joutuneet terijokelaiset sijoitettiin Uudellemaalle ja heidän keskuspaikkansa oli Tuusulan kunnan Järvenpään asemakylä. Terijoen kunnantoimisto ja kirkkoherranvirasto siirtyivät kesällä 1940 Järvenpäähän, jossa ne olivat kunnan ja seurakunnan lakkauttamiseen saakka. Jatkosodan aikana vain yhden terijokelaiskylän asukkaat saattoivat palata kotiseudulleen, koska Terijoki oli muutoin sotatoimialuetta.

 

Rovasti Väinö Mutru kuului Terijoen kunnan hoitokuntaan. Tehtävä oli vaikea, mutta Mutrulla oli palava halu auttaa kansalaisia. Voimiaan säästämättä hän ajoi terijokelaisten asioita heidän uusilla asuinalueillaan. Hän huolehti myös nuorista. Vuosina 1956–1958 rovasti Väinö Mutru opetti uskontoa Järvenpään Yhteiskoulussa ja oli sen johtokunnan puheenjohtajana 1945–1951. Tuusulan asukkaana hän oli myös tunnettu kunnallispolitiikan hahmo. Häntä äänesti vaaleissa myös kantaväestö, eivät yksinomaan karjalaiset.

 

Muu ohjelma

 

Kanttori Elina Rantamäki esitti kadoksissa pitkään olleen, mutta nyt löydetyn laulun Emmaus. Sen on säveltänyt Toivo Viro ja sanoittanut Aari Surakka. Laulu on omistettu rovasti Väinö Mutrulle, ja se esitettiin ensi kerran Mutrun jäähyväisjuhlassa, kun Terijoen seurakunta lakkautettiin vuoden 1949 lopulla.

 

Jaakko Mäkelä kertoi näytteillä olevasta Terijoen kirkon esineistöstä. Tilaisuuden lopuksi laulettiin yhdessä rovasti Mutrun lempivirsi ”Kiitos Sulle Jumalani”. Virallisen osuuden jälkeen kahviteltiin ja ostettiin terijokelaisia tuotteita.

 

Yleisössä oli myös heitä, jotka rovasti Mutru oli aikoinaan kastanut ja jotka kertoivat suvun muistoja.  

 

 

Karjalaiset kirkonmiehet

 

Paavo Kiuru

 

Paavo Kiuru syntyi 11. helmikuuta 1907 Kivennavan Raivolassa ja kuoli 10. toukokuuta 1985 Helsingissä. Hän oli asunut Terijoen Tyrisevällä. Paavo Kiuru oli Säkkijärvellä ylimääräisenä pappina 1935–1936 ja Lumivaaran kolmantena vakituisena pappina 1936–1941. Eläkkeelle hän jäi Kulosaaren kirkkoherran virasta. Paavo Kiuru oli Hyvinkään kirkkoherrana vuosina 1967–70.

 

Paavo Kiurulla on runsas kirjallinen tuotanto. Kaikkiaan hän on julkaissut lähes 20 omaa teosta. Ensimmäinen näistä on Karjalan pitkäperjantai vuodelta 1941 ja viimeiset Kannaksen kansaa ja Kaikki armoa ovat 1980-luvun alkuvuosilta. Hänellä on myös julkaisuja, jotka käsittelevät hänen asuinseutujaan Kivennapaa, Terijoen Tyrisevää ja Lumivaaraa.

 

Väinö Mutru

 

Väinö Mutru syntyi 30. joulukuuta 1893 Säkkijärvellä ja kuoli 11. maaliskuuta 1966 Espoossa. Mutru toimi Terijoen kirkkoherrana 1936–1949. Hän oli Järvenpään ensimmäinen kirkkoherra (1954–1963).

 

Väinö Mutru oli keskeinen vaikuttaja, kun Terijoelta ja muualta Karjalasta tulleiden siirtolaisten elämää järjestettiin Tuusulassa. Hän osallistui aktiivisesti erilaisiin yhteiskunnallisiin tilaisuuksiin ja saarnasi Tuusulan kirkon jumalanpalveluksissa. Lisäksi hän edusti usein Terijoen kuntaa ja seurakuntaa siirtoväen huoltojohtajien ja Vapaan huollon kokouksissa. Mutru sai laajalti kiitosta siitä, että oli askel askeleelta seurannut evakkojen vaiheita Kannakselta Järvenpäähän. Hän valoi siirtoväkeen uskoa ja kehotti heitä katsomaan tulevaisuuteen. Lisäksi hän korosti sitä, että karjalaiset eivät saaneet eristäytyä, vaan heidän oli annettava oma panoksensa uuden kotiseudun ja koko isänmaan hyväksi.

 

 

 

 

"Kuule poika – kuulet sie minnuu?" Tilaisuuden vetäjä Tuovi Paju antaa ohjeita kirkkoteatteriohjaaja Jouni Laineelle.

 

Paavo Kiurun poika Hannu Kiuru.

 

Jaakko Suokas ihastelee Terijoen kirkosta sodan jaloista pelastettuja aarteita.

 

Väinö Mutrun muotokuvan edessä oikealta Pia Mutru, Marju Mutru ja Juha Mutru.