Terijoki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väinö Mutru oli Terijoen kirkkoherra vuodesta 1936 aina seurakunnan toiminnan päättymiseen asti vuonna 1949. Mutru toimi aktiivisesti siirtokarjalaisten olojen parantamiseksi Tuusulassa ja oli mm. mukana kunnallispolitiikassa.

 

 

 

 

Karjalaiset Järvenpään kauppalan asukkaina

Väinö Mutru

Järvenpään kauppala sai syntyessään Tuusulan seurakunnasta perintönä sekä kanta-uusmaalaista väestöä että myös huomattavan määrän karjalaisia, jotka kansamme kohtalon vuosina ovat siirtyneet Uudellemaalle. Kun syksyllä 1939 itäisen rajakansan kodit paloivat ties kuinka monennen kerran kansamme historian aikana, saatiin nähdä sellaista, jota aikaisemmin ei ollut koettu: puolimiljoonainen kansanosa melkein viimeistä myöten mieluummin jätti kotinsa ja kaikkensa kuin jäi kotikonnuilleen alistuakseen siellä vieraan ikeeseen, missä se tiesi vallitsevan toisen hengen ja toiset elämän tavat, kuin mitkä se itse menneiltä sukupolvilta oli perinnöksi saanut.

 

Evakkotielle lähtiessään karjalainen heimo tuskin täysin käsitti, miten paljon korvaamattoman kallista se oli joutunut jättämään. Karjalaiset toivoivat saavansa asuinpaikan rajoiltaan supistuneen isänmaan kamaralla, jonka säilyttämiseksi he olivat kaikkensa antaneet ja jota he yhä olivat valmiita palvelemaan. Mutta tie siihen uuteen, joka heitä nyt odotti, osoittautui vaikeammaksi, kuin mitä he olivat aavistaneet. Kulkiessaan raskasta tietään talvisodan aikana ankarassa pakkasessa taikka myöhemmin kevätkesän kylmissä sateissa tuimien tuulien henkiessä vastaan sekä luonnossa että ihmisten sanoissa he tajusivat osansa ankeuden. Mutta uskoa valoisampaan tulevaisuuteen ei karjalainen heimo heittänyt. Tässä uskossa se rinnan toisten heimojen kanssa on rakentamassa sodan kovasti koettelemaa isänmaata.

 

Järvenpäällä vetovoimaa

 

Järvenpään karjalaisasutuksessa on havaittavissa eräänlaista kosmopoliittisuutta, onhan uuden kauppalan väestö muutenkin huomattavasti kansainvälistä. Järvenpäässä tapaa edustajia melkein mistä karjalaisesta kaupungista, kauppalasta tai maalaiskunnasta tahansa. Kauppalan asema hyvien kulkuyhteyksien varrella ja pääkaupungin läheisyydessä sekä sen verrattain hyvät työolot ovat tuoneet runsaasti karjalaista siirtoväkeä kauppalan piiriin. Voittavana aineksena ovat kaikesta päättäen terijokelaiset, jotka myös kauimmin ovat asuneet Järvenpäässä, sekä viipurilaiset.

 

Heinolan kautta Tuusulaan

 

Kohta sodan uhkan kasvaessa evakuoitiin Terijoen väestö ensin Heinolaan ja sen lähiympäristöön, josta se keväällä 1940, jolloin raskas rauha oli katkaissut kotiinpalaamisen toiveet, siirrettiin Uudellemaalle. Tuusula tuli silloin terijokelaisten pääsijoituskunnaksi. Järvenpäähän keskittyi siitä lähtien terijokelaisten elämä, sillä tänne asettui sekä Terijoen kunnantoimisto että kirkkoherranvirasto, joiden ympärille hajalla asuvan väestön elämä monin tavoin rakentui. Kun sitten sodan jälkivaiheessa suuri osa siirtoväkeä saattoi palata takaisin koti-Karjalaan, ei sitä onnea suotu ,terijokelaisille kuin aivan pieneltä osalta, koska sotatoimet koskettivat niin läheisesti Terijoen alueita. Niinollen joutuivat terijokelaiset edelleenkin asumaan Järvenpäässä ja sen ympäristössä. Ja kun sotien päätyttyä siirtoväen lopullinen sijoitussuunnitelma toteutettiin, saivat terijokelaiset säilyttää entiset asuinpaikkansa Tuusulassa ja Järvenpäässä. Yli kymmenen vuotta on niinollen osa terijokelaista väestöä jo saanut pitää uutena kotiseutunaan näitä alueita.

 

Järvenpää muistuttaa Terijokea

 

Jos tekisimme Järvenpäässä asuville terijokelaisille kysymyksen, kuinka he ovat viihtyneet näillä uusilla asuinsijoillaan, saisimme varmaan myönteisen vastauksen. Saatetaan ihmetellä, mikä on ollut kiinnittämässä juuri terijokelaisia tähän seutuun, joka kuitenkin on niin toisenlainen kuin Terijoki ja Kannaksen rannikkoseudut suurine merineen ja romanttisine puistoineen. Eroavaisuuksista huolimatta on jotain, joka muistuttaa entistä kotiseutua. Monesti saattoi varsinkin alkuaikoina kuulla terijokelaisten sanovan, että Järvenpään asutus, sen rakennukset ja Valtatie jollain tavalla muistuttivat Terijokea. Eikä ihmekään, sillä ovathan monet järvenpääläisistä taloista aikanaan Kannakselta siirrettyjä huviloita, joissa nytkin saattaa asua karjalaista väkeä. Allekirjoittanutkin sai perheineen asua kannakselaisessa huvilassa yli kymmenen vuotta. Järvenpään kansainvälinen väestö varmaan on myös tuntunut tutulta terijokelaisista, jotka omissa entisissä kaupoissaan ja kaduillaan saattoivat tavata pojan vaikka Istanbulista.

 

Hyvät koulutusmahdollisuudet

 

Vapaiden ammattien harjoittajille, jollaisia Terijoella oli runsaasti, tarjosi taajaväkinen, asutusalue paremmat mahdollisuudet kuin varsinainen maaseutu. Järvenpää oli siinäkin suhteessa terijokelaisille sopiva sijoituspaikka, että heillä täällä oli tilaisuus saada lapsensa oppikouluun, johon kotona Karjalassa jo oli totuttu. Järvenpään yhteiskoulun taholta saivatkin terijokelaiset osakseen ymmärtämystä. Ennen pitkää tunsivat terijokelaiset tämän koulun omakseen, ja varsin suuri on niiden karjalaisten nuorten määrä, jotka joko keskikoulun taikka ylioppilastutkinnon suorittaneina saattavat sanoa Järvenpään yhteiskoulua omaksi koulukseen. Kiitollisina muistavat he sekä heidän vanhempansa sitä, että heille näin tarjoutui mahdollisuus muuten niin vaikeina aikoina hankkia itselleen elämää varten sitä pääomaa, minkä koulu kasvateilleen on voinut antaa. Järvenpään muutkin oppilaitokset: Kotitalousopettajaopisto, Maatalousnormaalikoulu ja Seurakuntaopisto ovat kaikki olleet luomassa sitä kehittävää ja näköaloja avartavaa ilmapiiriä, joka Järvenpään seuduille on ominaista ja josta tänne siirtynyt karjalaisväestökin on päässyt osalliseksi.

 

Tulijat otettiin hyvin vastaan

 

Karjalaisen väestön kotiutumiseen Järvenpäässä on hyvin huomattavalla tavalla vaikuttanut se tapa, jolla paikallinen väestö yleensä on suhtautunut uuteen väestönosaan. Mielihyvin saatan muistella sitä tapaa, jolla Järvenpäähän saapuva karjalainen väestö otettiin täällä vastaan. Jos vaikeuksiakin koettiin, saattoi kuitenkin panna merkille paljon myönteistä ja ymmärtäväistä suhtautumista siirtoväkeen. Mainittakoon vain virallisen Siirtoväen huollon samoinkuin Vapaan huollon toiminta alkuvaikeuksien voittamiseksi.

 

Seurakuntatalosta siirtolaisten kirkko

 

Erikoisesti on jäänyt monien mieleen se ystävällisyys, mikä tuli siirtoväen osaksi Järvenpään seurakuntataloyhdistyksen taholta. Rohkeasti lävitse viety rakennusvaihe oli päättynyt juuri sodan vaikeina aikoina, ja kun siirtoväkeä saapui Järvenpäähän, saivat monet ensimmäiseksi levähdyspaikakseen seurakuntasalin, josta myöhemmin jumalanpalvelushuoneena on tullut rakas ja muistorikas pyhäkkö. Seurakuntataloyhdistyksen puheenjohtaja, kouluneuvos Aino Voipio, lausui ollessamme ensi kerran koolla seurakuntatalossa jumalanpalveluksessa, että tämän talon Jumala on suonut valmistua nimenomaan tätä kansamme historian vaihetta varten kirkoksi kirkkonsa menettäneille karjalaisille. Terijokelaisten kirkkona sananmukaisesti on Järvenpään seurakuntatalo siitä lähtien ollutkin. Sinne liittyvät rakkaat kirkkomuistot niiden vuosien varrelta, jolloin terijokelaisia on täällä asunut. Ja yhteisten kesäjuhlien kautta, joita vuodesta 1940 alkaen joka vuosi on vietetty, on Järvenpään seurakuntatalo läheisesti liittynyt myös hajalla asuvien terijokelaisten muistoihin. Kolmasti entisen hiippakuntamme piispa on siellä vieraillut. Siellä vietettiin seurakunnan päättäjäisjuhlat joulukuussa 1949 ja sinne on sijoitettu toistaiseksi osa kotikirkkomme jäämistöä. Järvenpään nykyisen kirkkoherranviraston seinällä on jäähyväisjuhlan muistona kirkkomme kuva julistamassa sinne tuleville armoa ja rauhaa, kuten ennen siellä kotona.

 

Kesäjuhlissa muistellaan Terijokea

 

Kesäjuhlien paikkana on Järvenpää, sen kirkko, yhteiskoulu ja maatalousnormaalikoulu liittyneet hyvin läheisesti terijokelaisten elämään. Pitkien matkojen takaa saavutaan näihin vuosittaisiin juhliin menneitä muistamaan ja uutta uskoa elämään saamaan. Menneet sukupolvetkin, nuo koti-Karjalassa viime untaan nukkuvat, tuntuvat olevan lähellä silloin, kun juhlien alkaessa hiljennytään Tuusulan (nykyisin myös Järvenpään) hautausmaalla, ent. Terijoen sotilaskotiyhdistyksen toimesta pystytetyn sankarivainajien muistokiven äärellä.

 

Järvenpää tuntuu nyt omalta paikalta

 

Järvenpäästä ja sen ympäristöstä on tullut aivan harvinaisessa määrässä terijokelaisten omaksi tuntema paikkakunta. En tiedä, onko millään muulla ent. siirtoseurakunnalla paikkaa, joka niin läheisesti liittyisi sen elämään kuin Järvenpää terijokelaisten elämään.

 

Karjalaiset yhdistykset jatkavat uusissa oloissa

 

Karjalaiset ovat tuoneet mukanaan uusille asuinsijoilleen omat harrastuksensa. Pirteästi toimivat marttayhdistykset, urheilu- ja nuorisoseurat, maataloudelliset ja osuustoiminnalliset yhtymät sekä muut vapaat yhdistykset kokoavat vieläkin heitä yhteen. Mutta he ovat valmiita tulemaan mukaan myös uuden kotiseutunsa rientoihin. Tulevaisuutta ajatellen onkin tärkeätä, että karjalainen heimo kaikkialla pääsee mahdollisimman hyvin juurtumaan uuteen ympäristöönsä ja sen elämään. Näin rikastuttavat sille uskotut lahjat yhteistä elämää, ja siunaus, joka liittyy siirtolaisuuden ajan kokemuksiin ja vaivoihin, koituu koko kansamme ja yhteisen isänmaamme parhaaksi.

 

 

 

Julkaistu teoksessa Koulujen kauppala, tämän vuosisadan Järvenpäätä,

Järvenpään Yhteiskoulu, 1953.

(Huomautus: Tähän verkkojulkaisuun on lisätty väliotsikot, joita ei ole alkuperäisessä kirjoituksessa. kk)