Terijoki

Terijoki   

 

TERIJOKI

Kyl ol lust käyvä Terijoel

Sanna-Katri Räikkönen

 

Terijoen matkaan 28. heinäkuuta - 1. elokuuta osallistui tänä vuonna ennätykselliset neljäsataa matkalaista. Osa viipyi neljä, osa viisi päivää. Kuultiin Tyrsyvän tarinoita, nähtiin Kellomäen asema, Kuokkala, Ollila, Haapala ja Puhtula. Ja tietysti Keskikylä. Vanhempi polvi näki jotain tuttua. Nuori väki sai hyvän annoksen nostalgiaa.

 

Bussissa, retkillä ja kotikyliin tutustumassa

Terijoelle saavuttiin kahdessa erässä keskiviikkona ja torstaina. Kaikki majoittuvat samaan hotelliin, Pohjolan Rivieraan, joka sijaitsee Käkösenpäässä. Busseissa tavattiin jo tuttuja, ja Karjalan kunnaille saavuttaessa myös laulettiin.

Aurinko paistoi koko matkan ajan. Terijoen sannat ja vehmaat maisemat näyttivät parhaat puolensa kesäsäässä.

Matkojen perinteisiin kuuluvat käynnit kotikylissä. Bussit kuljettivat suvun vanhoille paikoille. Nuori polvi kuuli tosikertomuksia juuriltaan:

"Täs mie ajoin kilpaa Ruskol. Se ol hyvä hevonen. Sovan aikan piti sit luovuttaa enkä mie ennää näht sitä hevosta. Isä hänt suri erityisest."

"Täss mie sain miun ensimmäisen suukkoni tulevalta mieheltäni. Mie taisin olla sillon viistoista vuotta vanha." (ja puu nimettiin Pusupuuksi)

"Näillä kohin oli puu, johon aina kaiverrettiin viiva, kun vainajaa vietiin hautuumaalle."

"Täs ol äitin ryytimaa ja täs ol meiä kaivo." "Eikä olt. Ihan väärin muistat!" "No täshä se ol. Oot sie tult vanhuuvenhöperöks?"

(Annathan, lukijani, anteeksi pienet oikeamurteisuusvirheet)

Moni löysi kotitalonsa pystyssä, uusien isäntien asuttamana. Joku pääsi sisään kahvillekin.

Osa matkalaisista on jokakesäisiä vieraita Terijoella. He tuntevat uudet asukkaat, ja ovat ystävystyneet näiden kanssa. Monesti vanhan kodin nykykunto kuitenkin surettaa. Itse rakennettua taloa on haikea katsoa hoitamattomana.

Vanhojen talojen väliin on rakennettu runsaasti uusia ja näyttäviä asumuksia. Näiden villojen omistajilla on lyhyt matka töihin Pietariin. Terijoki siis kehittyy uudellakin tavalla.

Illalla istuttiin rannalla ja laulettiin. Järvenpään kansantanssijat olivat koonneet tuttuja lauluja, ja Karjalan kunnaat kaikuivat. Jotkut taisivat musisoida aina sarastukseen saakka.  

 

Terijokea ja Zelenogorskia juhlimassa

Terijoen juhlapäivä aloitettiin muistohetkellä hautausmaalla. Hartaushetken piti pastori Ilkka Sipiläinen

Hukkuneiden terijokelaisten kalastajien muistomerkki on säilynyt läpi vuosien. Merkin ympärille on kokoonnuttu joka kesä yhteismatkalla. Terijoen teitä uudistetaan, ja katukiveyksestä löytyi vanhoja hautakiviä, joita on koottu muistolehdoksi kalastajamerkin ympärille.

Myös nykyiset Terijokelaiset, Zelenogorskilaiset, juhlivat. Osa suomalaisista osallistui Zelenogorsk-päivän kulkueeseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun uudet ja vanhat asukkaat kohtasivat näin laajasti.

Suomalaiset muodostivat ryhdikkään ja värikkään joukon. Suomen liput liehuivat ja kauniit kansanlaulut kaikuivat. Monet olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Venäläinen yleisö taputti ja hurrasikin ohi kulkeneille suomalaisille. Marssi rikkoi raja-aitoja.

Kulkue saapui juhlapaikkaan, jossa esiintyi niin Suomalaisia kuin Venäläisiäkin. Kauniiden tanssiesitysten ohella mieleen jäi Raita Karpon upea laulu. Erkki Nikkanen kertoi elävästi omasta suhteestaan Terijokeen. Tällaista historiaa ei monikaan kuulija ollut oppinut koulussa.

Suomalaisten perinteinen Terijoki-juhla keräsi hyvän yleisön. Kari Koho kutsui kaikkia Terijoesta kiinnostuneita mukaan kehittämään yhteistä toimintaa. Ideoita ja tekijöitä kaivataan, jotta matkat ja muukin yhteistyö sujuisivat myös jatkossa.

Raita Karpo lauloi ensi kertaa "oikealla paikalla". Sitä oli moni odottanut. Kansantanssijat tanhusivat ja kansanlaulujakin kuultiin. Tilaisuuden juontajan, Tuovi Pajun upea persoona ja matkatoivotus karjalankäen soittamana valaisivat juhlan.

Illalla karjalaiset laulut kaikuivat taas yöhön.

 

Kirkon kautta kotiin

Sunnuntaina, paluupäivänä oli mahdollisuus osallistua Jumalanpalvelukseen. Palveluksessa saarnasi Rovasti Olli Heilimo, joka on kotoisin Terijoelta. Liturgina toimi Ilkka Sipiläinen. Raita Karpo lauloi, samoin paikallisen seurakunnan kuoro.

Terijoen kirkko toimi Sodan jälkeen elokuvateatterina ja on nyt vailla tornia. Se on palannut vanhaan tehtäväänsä ja on kunnostuksen alla.

Kirkon edustalla on uusi suomalaisten sankarivainajien muistomerkki. Suomalaiset laskivat sille seppeleen ja kunnioittivat maatamme puolustaneita sankareita. Monella oli myös omia kukkia. Samaan aikaan laskettiin seppele Koti-Suomessa sodan jälkeen rakennetuille terijokelaisten muistomerkeille.

Bussit suuntasivat kohti uutta rajaa. Matkalla ehdittiin pysähtyä Viipuriin ostoksille ja kahville.

Terijoen yhteismatkoja on järjestetty vuosia, mutta tämänkertainen oli suurmenestys. Matkan ja majoituksen pääorganisaattoreita olivat Marjut ja Olli Torkkeli. Juhlaa ja matkaohjelmaa suunnittelivat lisäksi Ulla Kervinen, Anneli Packalen, Jaakko Mäkelä ja Kari Koho.

Matka näkyi Yleisradion pääuutisissa ja Helsingin Sanomissa lähes sivun verran. Lisäksi matkalta kuvattiin aineistoa kakkosen dokumenttiin.

Matkalaiset saivat vastata kyselyyn. Siinä he voivat kertoa mielipiteitään matkasta ja odotuksistaan Terijoki-toiminnalle. Tuloksista kerrotaan näillä sivuilla.

 

Sanna-Katri Räikkönen

 


Terijoki