Terijoki - Juhlamatka 2001

Terijoki   

 

Kari Koho

Terijoella 1930-luvun malliin

Terijokelaiset tekivät perinteisen yhteismatkansa Terijoelle heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena. Matkan teemana oli suomalaiset kesävieraat Terijoella 1930-luvulla. Tämän vuoden Teri-Säätiön ja Terijoki-Seuran järjestämälle yhteismatkalle osallistui runsaat 200 matkalaista. Kaikkiaan Terijoen hotelleissa oli viikonvaihteessa ennätykselliset 1000 suomalaista kesävierasta, joista suuri osa oli terijokelaisia.

Ensimmäistä kertaa junalla Terijoen asemalle

Nyt ensimmäistä kertaa matka oli mahdollista tehdä bussin sijasta myös junalla. Tätä mahdollisuutta käyttikin vaunullinen matkalaisia. Matka tehtiin Pietariin menevällä suomalaisella Sibelius-junalla. VR:n ja Venäjän rautateiden kanssa oli sovittu, että juna pysähtyy nyt poikkeuksellisesti myös Terijoella.

Pysähtymisen varmisti paikan päällä Teri-Säätiön kunniapuheenjohtaja Erkki Nikkanen, joka oli matkustanut Terijoelle jo aikaisemmin. Hän oli junaa vastassa rautatiemuseosta lainatussa vanhassa asemapäällikön puvussa punaisine koppalakkeineen ja pysäytti junan Terijoen vanhalle suomalaisaikaiselle asemalle.

Kesävieraiden astuminen Terijoen asemalle oli näyttävä tapahtuma. Matkan teeman mukaisesti osa matkalaisista oli pukeutunut 30-luvun tyyliin päivänvarjoineen, kesähattuineen ja pitkine hameineen. Junasta tulleet Karjalaisen näyttämön näyttelijät esittivät asemalaiturilla näytelmän suomalaisten 30-luvun taiteilijoiden saapumisesta kesän viettoon Terijoelle.

1930-luvun tunnelmaan virittivät lisäksi vanhaa suomalaista musiikkia soittanut torvisoittokunta, aseman edessä kyytiä odottaneet vossikat ja kesävieraita vastassa olleet jo aikaisemmin sinne saapuneet suomalaiset.

Suomalaisten saapuminen Terijoelle herätti laajaa paikallista huomiota. Vastassa oli Zelenogorskin (entinen Terijoki) kaupungin johto ja suuri joukko tapahtumia seuraamaan tulleita paikallisia asukkaita. Tapahtumien kulkua venäläisiin tiedotusvälineisiin välitti ainakin neljä TV-tyhmää ja joukko muita tiedotusvälineiden edustajia. Suomalaisten saapuminen näkyikin Venäjän eri TV-kanavilla pitkin päivää.

Yhteinen juhla Terijoen nykyisten asukkaiden kanssa

Paikalliset asukkaat viettivät omaa Zelenogorsk-päiväänsä samaan aikaan suomalaisten matkan kanssa. Suomalaiset osallistuivat Zelenogorsk-päivän juhlakulkueeseen, joka kulki kaupungin lävitse. Osa suomalaisista oli pukeutunut 1930-luvun tyyliin, osa kansallispukuihin. Pienoislippuja heilutelleet suomalaiset herättivät tavattomasti huomiota katujen varsille kerääntyneen paikallisen väestön keskuudessa.

Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ari Åberg esitti Zelenogorsk-päivän pääjuhlassa Järvenpään ystäväkaupungin tervehdyksen. Åbergin omatkin juuret ovat Terijoella. Tervehdyksessään hän muun muassa korosti sitä, että historian, kulttuurin ja menneiden sukupolvien muiston vaaliminen on meitä kaikkia yhdistävä tekijä. ”Tällä tavoin on voitu viime aikoina luoda siltoja sen yli, minkä valtakunnan rajan on erottanut”, jatkoi Åberg. Puheensa päätteeksi Åberg kiitti Zelenogorskin viranomaisia, seurakuntia rajan kummallakin puolella sekä kaikkia niitä aktiivisia ihmisiä, jotka vaikeuksia säikähtämättä ovat ponnistelleet menneitten sukupolvien muiston vaalimisen hyväksi.

Karjalaisen Näyttämön Jaana ja Markku Raivio esittivät juhlavieraille suomalaista musiikkia ja saivat paikalliselta yleisöltä useaan otteeseen raikuvat aplodit.

Suomalaisten aktiivinen esiintyminen Zelenogorsk-päivän juhlallisuuksissa antoi suomalaisista ja suomalaisuudesta erittäin myönteisen kuvan. Suomalaisten näkyvä ja vahva panos saanee monen paikallisen asukkaan miettimään Terijoki-Zelenogorskin historiaa ja sitä, onko aikanaan opittu historiankäsitys oikea.

Suomalaisten ikioma Terijoki-juhla

Zelenogorsk-päivän juhlallisuuksien jälkeen kokoonnuttiin terijokelaisten omaan Terijoki-juhlaan, joka järjestettiin nyt 62. kerran. Juhlan ohjelma oli kokonaisuudessaan Karjalaisen näyttämön ja tilaisuuden juontajan terijokelaisen Tuovi Pajun suunnittelema.

Juhla alkoi Eija Sipiläisen vaikuttavalla lausuntaesityksellä. Terijokelaisrunoilija Meeri Mansikan runo ”Kannaksen legenda” sai tässä juhlassa kantaesityksensä.

Juhlan päästyä vauhtiin, yleisö huomasi hämmästyksekseen olevansakin Terijoen laulu-, soitto- ja urheilujuhlassa 1930-luvulla. Juhlapuheessaan Mikko Uotinen (Pekka Halttunen) kehotti isänmaallisuuteen ja varoitti naapurin vaaroista; Elli Tompuri (Hanna Jokinen) sai runoillaan kuulijat kyyneliin; Ida Ahlbergin (Jaana Raivio) laulut Armas Järnefeltin (Markku Raivio) säestyksellä hiljensivät yleisön pitkäksi toviksi.

Kaikkiaan Karjalaisen Näyttämön esitykset tekivät yleisöön syvän vaikutuksen. Näyttämö sai moneen otteeseen yleisön silmät kyyneliin – välillä liikutuksesta, välillä naurusta.

Iltaisin laulettiin ja tanssittiin Terijoen rannalla. Karjalaisen näyttämön taiteilijat saivat suomalaiset kesävieraat esityksillään ja samppanjatarjoilullaan sellaiseen juhlatunnelmaan, jota ei Terijoen rannalla liene koettu sitten 1930‑luvun.

Suomalaisuuden muistomerkkejä rakennetaan

- Teri-Säätiö ja Terijoki-Seura ovat tehneet suunnattomasti työtä muistomerkkien saamiseksi eräille suomalaisten tärkeinä pitämille paikoille, kertoo Teri-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Mäkelä.

- Näistä kannattaa erityisesti kiittää Terijoki-Seuran puheenjohtajaa Esko Toiviaista, jonka sinnikkyyden tulosta muistomerkit ovat, painottaa Jaakko Mäkelä.

- Merkittävä tapahtuma oli sankarivainajien muistomerkin saaminen kirkkopuistoon vuonna 1993. Muistomerkki on samalla alueella, johon suomalaisia sankarivainajia sodan aikana haudattiin.

- Terijoen uudella hautausmaalla on kalastajien muistomerkki, jota aina tarpeen mukaan on kunnostettu. Sen ympärille rakennettiin kolme vuotta sitten muistolehto, johon koottiin eri puolilta kaupunkia löytyneitä suomalasten hautakivien palasia.

- Tällä matkalla siunattiin Terijoen vanhalle hautausmaalle pystytetty muistokivi. Kivi pystytettiin talkoilla nyt keväällä. Tämänkin hankkeen toteuttamisen mahdollisti opetusministeriön tuki. Tosin myös Teri-Säätiö tuki hanketta taloudellisesti.

- Tähän ei pysähdytä, vaan suomalaisuuden muistomerkkejä tehdään tulevaisuudessa lisää. Zelenogorskin kaupungin johdon kanssa on jo sovittu, että merkittäviin vanhoihin rakennuksiin voidaan kiinnittää laattoja, joissa kerrotaan rakennusten suomalaisaikaista historiaa, visioi Jaakko Mäkelä tulevaisuutta.

Suurin suomalaisten rahoittama historiahanke on Terijoen vanhan luterilaisen kirkon entisöiminen. Venäläisten jo sodan aikana purkama kirkontorni on rakennettu uudelleen ja kirkon korjaaminen on muutenkin meneillään. Työ tehdään lähinnä Hämeenlinnan rovastikunnan seurakuntien ja Järvenpään seurakunnan tuella. Kirkko on nyt Inkerin luterilaisen seurakunnan käytössä.

Yhteistyötä Venäläisten viranomaisten kanssa

Teri-Säätiö ja Terijoki-Seura ovat vuosia pitäneet aktiivisesti yhteyttä paikallisen aluehallinnon johtoon.

- Yhteistoimintaa tehdään puhtaasti itsekkäistä syistä. Suomalaisuudesta kertovia muistomerkkejä voidaan saada Terijoelle vain sopimalla asioista etukäteen paikallisten viranomaisten kanssa, painottaa Jaakko Mäkelä.

- Käytännössä tapaamme sikäläisiä johtajia  muutaman kerran vuodessa. Tapaaminen järjestyi myös tämän matkan aikana mutta nyt kyseessä oli enemmänkin kohteliaisuuskäynti heidän luonaan.

- Varsinaiset neuvottelut jatkuvat Zelenogorskin kaupunginjohdon kanssa syksyllä, jolloin keskustellaan ainakin ensi kesän matkasta ja muista ajankohtaisista asioista. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että tässä välissä Zelenogorskissa on vaalit, joten emme vielä tiedä keitä pöydän toisella puolella syksyllä istuu, aprikoi Mäkelä.

Terijoelle tulossa osaavia oppaita

Teri-Säätiön toiminnan eräänä painopistealueena on tällä hetkellä Terijoen oppaiden kouluttaminen. Työ aloitettiin pari vuotta sitten. Sen ensimmäisistä tuloksista päästiin nauttimaan jo tällä matkalla. Koulutus tapahtuu kyläkohtaisissa pienryhmissä, joissa entiset terijokelaiset siirtävät tietoa nuoremmalle polvelle.

- Tarkoituksena on saada talteen sellaista konkreettista tietoa, jonka avulla uudet oppaat voivat esitellä kyliään. Opaskoulutuksella on kiire ja sen kanssa on nyt todella tehtävä töitä, jotta aika ei lopu kesken, kertoo koulutusprojektin vetäjä Olli Torkkeli.

- Viime talvena järjestettiin tapaaminen, joissa koulutusta suunniteltiin ja organisoitiin ja jossa esiteltiin työn ensimmäisiä tuloksia. Tarkoituksena on saada aikaan kyläkohtaiset opasvihkoset nyt kerättävästä uudesta aineistosta sekä siitä materiaalista, joka jo on Terijokea käsittelevässä kirjallisuudessa. Nyt pyritään niin konkreettiseen lopputulokseen, että uudet oppaat voivat vihkosten avulla esitellä Terijokea paikan päällä.

- Jo tällä matkalla oli mukava nähdä työn tuloksia. Opasaineisto oli oppaiden ahkerassa käytössä, vaikka sitä ei kaikista kylistä vielä olekaan.  Lisäksi monet matkalaiset näkyivät tutkivan opasvihkosia. Niitähän saa nyt esimerkiksi Internetistä, muistuttaa Torkkeli.

Oman suvun kotikylän lisäksi Terijoella käyviä kiinnostaa koko Terijoki ja sen historiaa. Tavoitteena onkin saada myös oppaita, jotka hallitsevat koko Terijoen. Tavoite on vaativa. Se kuitenkin toteutuu, kunhan vain innokkaita koulutettavia riittää. Kyläkohtaisista opasvihkosista saadaan hyvä apu myös koko Terijoen oppaiden koulutukseen.

Kyläkohtaisia vihkosia kootaan Terijoen Internet-sivuille. Niitä kannattaa käydä katsomassa historiaa-osiossa.

Uusia retkiä Terijoella

Matkan retkitarjonta oli niin runsasta, että monet matkalaiset valittivat matkan lyhyyttä: kaikkeen mielenkiintoiseen ei kerta kaikkiaan riittänyt aikaa. Tämän vuoden retkitarjonnassa oli kaksi todellista helmeä: teatterineuvos Ritva Heikkilän kulttuurikierros sekä Nina Sevónin ja Jaakko Mäkelän ideoima historiakierros.

Ritva Heikkilä tutustutti matkalaisia vanhan suomalaisen Terijoen kulttuurihistoriaan ja taiteilijoiden kesänvieton saloihin. Hänen johtamillaan retkillä kierrettiin Terijoen kulttuurielämän keskeiset kohteet. Retket paljastivat miten äärettömän mielenkiintoista Terijoen kesäelämä aikanaan oli.

Historiakierroksella koluttiin Terijoen historian mielenkiintoisimmat kohteet aina 1700-luvulta talvisotaan asti. Historian tapahtumia kerrattiin niiden aidoilla tapahtumapaikoilla. Historiakierros antoi samalla hyvän yleiskuvan koko Terijoen pitäjästä ja sen lähiympäristöstä.

Toisen polven kesävieraita Terijoella

Terijokelaiset ja heidän jälkeläisensä etsivät Terijoelta juuriaan. Mutta Terijoella käy muitakin. Osa matkalaisista on mukana Terijoen maineen ja tunnettuuden vuoksi. Oman ryhmänsä muodostavat toisen polven kesävieraat, joiden isä tai äiti on aikoinaan viettänyt kesiään Terijoella. Tähän ryhmään kuuluivat tällä matkalla muun muassa helsinkiläiset Peter Boldt ja hänen sisarensa Barbara Mattsson.

Boldt kertoo, että heidän kesäasuntonsa on Hangossa sillä alueelle, jonne Terijokelaisia aikoinaan asettui.

- Valtaosa kesänaapureistamme on terijokelaisia. He ovat puhuneet Terijoesta jatkuvasti ja ovat vuosia houkutelleet meitä mukaan matkalle, kertoo Boldt.
- Nyt kesällä yhteisellä juhannuskokolla he saivat vihdoin meidät ylipuhutuiksi. Päätökseen vaikutti sekin, että äitimme vietti 20-30 –lukujen vaihteessa kesiään tätinsä, rouva Lavoniuksen luona Tyrisevällä.
- Äiti kertoi usein Kannaksen kauneudesta ja sen rannoista ja merestä, sekä käynnistään Raivolassa, jossa hän kävi haastattelemassa Edith Södergranin äitiä.

Boldt ei kuitenkaan odottanut tältä ensimmäiseltä Kannaksen matkalta kovin paljon – ”ehkä ennen kaikkea kaunista luontoa”.
- Ja hieman pelottikin lähteä porukkaan, jossa useimmilla muilla on syvät siteet Terijoelle.
- Nyt matkan jälkeen täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt. Matka oli nimittäin uskomattoman hieno kokemus. En juuri muusta ole työtovereilleni kesästä kertonutkaan, Boldt jatkaa.

- Meidät otettiin avosylin porukkaan mukaan. Matkan kohokohta oli teatterineuvos Ritva Heikkilän vetämä uskomattoman upea kulttuurikierros. Villa Golickessa käynti oli meille erityisen kiinnostava, olihan se suomenruotsalaisten kirjai
lijoiden ja taiteilijoiden tärkeä kohtauspaikka ennen sotia.

- Kyllä nyt ymmärrän, miksi Terijoen entiset asukkaat asuinseutujaan niin kovasti kehuvat, hehkuttaa Boldt.

Terijoen kolmas huvilakausi

Kannaksella matkustelleet ovat ihmetelleet uusia suuria linnamaisia rakennuksia, joita vuosi vuodelta tulee lisää. Sisämaassa näkee kokonaisia uusia kyliä, jotka koostuvat kymmenistä uusista valtavista hirsirakennuksista.

Terijoella sen sijaan useimmat uudet kesähuvilat rakennetaan tiilestä. Niitä ympäröi tavallisesti korkea tiilimuuri. Portin pielessä pilkistää lähes poikkeuksetta valvontakamera.

Terijoella kyse on kolmannen huvilakauden alkamisesta. Pietarin rikkaat rakentavat taas itselleen kesäasuntoja Terijoen rannoille.

Terijoen ensimmäinen huvilakausi huipentui 1910-luvulla, jolloin sillä kävi vuosittain toista sataa tuhatta venäläistä kesävierasta.

Toinen huvilakausi alkoi 1920-luvulla ja saavutti huippunsa talvisotaa edeltäneinä vuosina. Terijoen kunta onnistui markkinoimaan itseään kesänviettopaikkana muualle Suomeen. Terijoelle rakennettiin kylpylöitä, hotelleja ja uusia kesähuviloita. Terijoki oli erityisesti kirjailijoiden, näyttelijöiden ja muiden taiteilijoiden kesänviettopaikka. Tuon ajan julkkisten oli käytävä ainakin näyttäytymässä kesäisin Terijoella. Terijoesta tuli 1930-luvulla koko Suomen tunnetuin rantalomakohde – Pohjolan Riviera.

Nyt alkanut kolmas huvilakausi merkitsee entisten terijokelaisten kannalta ikäviä muutoksia. Vanhoja puurakennuksia puretaan uusien kivihuviloiden tieltä. Suomalainen Terijoen kunta päätti aikoinaan, että rantoja ei rakenneta: ne haluttiin pitää yhteisenä omaisuutena ja kaikkien käytettävissä. Nyt suhtautuminen näyttää muuttuneen. Uusia huviloita rakennetaan siten, että rannalla kulkeminen tulevaisuudessa varmasti vaikeutuu.

Terijoki

www.terijoki.fi