Mihail Herzenstein, poliittisen terrorin uhri

Jukka Marttinen

 

Venäläinen poliitikko, lehtimies ja Suomen ystävä professori Mihail Herzenstein murhattiin Terijoella kesällä 1906. Ryhmä entisiä terijokelaisia ja heidän jälkeläisiään kävi murhan tapahtumapaikalla kun terijokelaiset kokoontuivat 28.07.2001 vuotuisille Terijoki-juhlilleen entiselle kotipaikkakunnalleen.

 

Mihail Herzenstein syntyi v.1859 juutalaiseen perheeseen. Hän opiskeli juristiksi Novorossiiskin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Valmistuttuaan hän pyrki opettajaksi korkeakouluun mutta opetusministeriö epäsi pääsyn lähinnä hänen syntyperäänsä vedoten. Sittemmin nuori juristi sai viran Moskovan maapankissa, jossa hän nopeasti sai huomattavan aseman maatalousluottojen teorian asiantuntijana. Viisitoistavuotisen pankkiuransa aikana hän jatkoi journalistista ja tieteellistä työtään joka johti tohtorin tutkintoon. Väitöskirja, jota pidetään myös hänen pääteoksenaan, oli nimeltään 'Maatalousluottojen teorian uusimpia virtauksia Saksassa'. Muita hänen julkaisujaan olivat mm. 'Luotonanto semstvoille ja kaupungeille' (v.1892),' Hypoteekki-luottojen uudistus Saksassa' (v.1900) ja 'Hypoteekkipankit ja suurkaupunkien kasvu Saksassa' (v.1902). Semstvoit olivat Venäjän maasäädyt, jotka toimivat vv. 1867-1917.

 

V.1903 Herzenstein sai dosentin viran Moskovan yliopistosta ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Moskovan maatalousinstituutin apulaisprofessorin virkaan. Samaan aikaan hänen poliittinen uransa lähti voimakkaaseen nousuun. Hän liittyi v. 1905 perustettuun liberaalismieliseen Kadettipuolueeseen (perustuslailliset demokraatit), jonka ehdokkaana hänet valittiin valtakunnan duumaan Moskovan vaalipiiristä keväällä 1906. Duuman toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi kun se hajotettiin jo 22.07.1906. Tämän jälkeen parisataa duuman jäsentä, lähinnä kadettipuolueen ja työväestön edustajia matkustivat Viipuriin, jonne Venäjän poliisin valta ei ulottunut. Siellä he julkaisivat ns. Viipurin manifestin, jossa väestöä kehoitettiin boikotoimaan veronmaksuja ja armeijan kutsuntoja. Viipurista Herzenstein perheineen matkusti kesänviettoon Terijoelle Ollinpäähän, jossa hänet salamurhaajien toimesta ammuttiin rantahietikolle 31.07.1906.

 

Herzensteinin liberaalit ajatukset ilmenivät mm. siinä, että hän voimakkaasti ja näkyvästi puolusti pienten kansojen oikeuksia ja erikoisesti hänestä tuli Suomen perustuslain puolestapuhuja. Täten hän sai luonnollisesti vastakaikua ja ystäviä Suomen puolella, elettiinhän maassa ensimmäisen sortokauden loppuvuosia. Venäjällä olot olivat erittäin levottomat. Työväestö liikehti ja lakkoili. Tyytymättömyys virkakoneistoa kohtaan oli ankara. On arvioitu, että vuosien 1905-06 välisenä aikana Venäjällä murhattiin vajaa neljätuhatta virkamiestä ja poliitikkoa. Suomenlinnassa venäläiset matruusit nousivat kapinaan elokuussa 1906.

 

Herzensteinin murha herätti Suomessa suurta huomiota. Kun omaiset olisivat vieneet ruumiin Pietariin haudattavaksi, viranomaiset eivät antaneet siihen lupaa levottomuuksien pelossa. Hautajaiset pidettiin sitten Terijoen ortodoksisella hautausmaalla ja saattoväkeä arvioitiin olevan paikalla n. 15-20 000. Haudalle pystytettiin kookas patsas ja murhapaikalle muistokivi, jonka jäännökset ovat vieläkin nähtävissä meren rannalla Ollinpäässä.

 

Kun murhatapausta epäiltiin ns. mustasotnialaisten suorittamaksi poliittiseksi attentaatiksi eivät Venäjän viranomaiset ryhtyneet yhteistyöhön syyllisten kiinnisaamiseksi. Tapauksen värikästä jälkipuintia ja oikeudenkäyntiä on Ester Kähönen kuvannut kirjassaan 'Entinen Terijoki - kylämuistoja' seuraavasti: 'Suomalaisia viranomaisia kiellettiin tutkimasta murhatapahtumaa. Kun he täällä kuitenkin ryhtyivät etsimään syyllisiä, Venäjän viranomaiset vaikeuttivat heidän työtään kaikin keinoin eivätkä suostuneet luovuttamaan murhaajia. Terijoen poliisit saivat kuitenkin heidät haetuksi yksitellen Suomeen, mutta hakumatkoillaan he joutuivat suuriin vaikeuksiin - hirttämiselläkin heitä uhkailtiin.

 

Vasta v. 1908 pääsi oikeudenkäynti alkamaan syytettyjä vastaan, joita oli kolme, nimittäin professori Jushkevitsh-Kraskovski, Polovntjev ja Laritskin. Vain viimeksi mainittu tunnusti syyllisyytensä, vieläpä kehui 25 ruplan palkkiosta päätä kohden ampuneensa Pietarissa muutamia henkilöitä, jotka olisivat saattaneet todistaa häntä vastaan.

 

Murhajuttua käsiteltiin Terijoen ja Kivennavan käräjillä aina kuukauden väliajoin 20 kertaa. Se herätti valtavaa huomiota koko Euroopassa ja monista maista tuli tänne lehtimiehiä seuraamaan sitä. Usein ilmenivät siinä venäläisten ja suomalaisten erilaiset käsitykset oikeudenkäynnistä. Kun jutun piti olla esillä elokuussa 1909 Terijoen käräjillä, tiedettiin 'mustan sotnian' eli 'sojusnikkien' aikovan ryöstää syytetyt oikeuden käsistä. Silloin poliisimestari Hillman tuotti Viipurista 30 poliisia täkäläisten 40 poliisin lisäksi ja Helsingistä 12 ratsupoliisia. Mustasotnialaisten joukko - noin 300 Pietarin kaduilta kerättyä miestä, jotka saivat palkkiokseen viinapullon ja 1 ruplan rahaa - pelästyi kuitenkin nähdessään käräjäpaikan edessä poliisien rintaman eikä uskaltanut hyökätä. Myöhemmin päivällä joukko hajaantui ja painui takaisin Pietariin.

 

Lokakuun käräjillä saatiin itse oikeussalissa nähdä omituinen näytelmä. Asianajaja Bulatzel pyrki ilman valtuuksia avustamaan syytettyjä, ja kun puheenjohtaja sen esti, uhkasi Bulatzel käydä tuomariin käsiksi. Ratsumestari Calonius muiden poliisien avustamana riensi tuomarin avuksi. Bulatzel työnsi kätensä taskuun ja kun Calonius tarttui hänen ranteeseensa lensi pistooli Bulatzelin kädestä oikeussalin nurkkaan. Bulatzel ja 'sojusnikkien' päällikkö heitettiin ulos. Mennessään edellinen vielä uhkaili 'Vielä te tämän muistatte. Meitä on 200 miljoonaa ja teitä vain 2 miljoonaa'.

 

Juttu saatiin päätökseen marraskuussa 1909. Murhaajat tuomittiin 6-8 vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Keisari vapautti kuitenkin Jushkevitsh-Kraskovskin ja Polovntjevin. Laritskin vietiin Venäjälle tuomittavaksi siellä tekemistään murhista.