Terijoki

Terijoki   

 

........................

 

Veri vetää Terijoelle joka kesä,
sanoo Australiassa asuva Hellin Rönkkö

Hellin Rönkön haastattelu, joka on tehty Terijoella heinäkuun lopussa 2002

Teksti: Kari Koho
Kuvat: Veli-Pekka Sevón

"Kyllä minulla Terijoki on mielessä aina", kertoo Hellin Rönkkö Terijoella kesällä 2002.

Australiassa asuva Hellin Rönkkö, tyttönimeltään Sipiläinen, käy Terijoella joka vuosi. Hän syntyi Terijoella Käkösenpäässä 1924. Sieltä elämä vei monen mutkan kautta Australiaan hakemaan perheelle parempaa elantoa.
- Mutta Terijoelle pitää päästä joka kesä, vaikka matka onkin pitkä ja raskas, korostaa Hellin.

Äiti kertoi Venäjän ajasta

Hellin Rönkkö kertoo, että hänen vuonna 1884 syntynyt äitinsä muisteli usein vuosisadan alkua ja piti sitä hyvänä aikana. Silloin saatiin kesävierailta tuloja. Vieraat muun muassa vuokrasivat terijokelaisilta kesäasuntoja ja heille tehtiin kaikenlaisia töitä.
- Se oli kaikkineen hyvinvoinnin aikaa Terijoella. Venäläiset toivat Terijoelle rahaa. Heidän kanssaan tultiin hyvin toimeen. Äiti ja isä olivat pienviljelijöitä ja siinä ohessa tekivät talonmiehen töitä. Perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta. Minä olin toiseksi nuorin, Hellin kertoo.
- Meillä oli Terijoella maatila. Muistan miten pikkutyttönä paimensin lehmiä. Lapsuudesta on pelkästään hyviä, ehkä hiukan vuosien kultaamiakin muistoja. Tulimme hyvin toimeen.
- Erityisesti on mieleen jäänyt Kuntun talo, jonka vieritse ja joskus kiviaitaa pitkin juostiin rantaan. Tämä on ehkä pysynyt mielessä, koska Kuntun isäntä oli aina hirveän vihainen, kun remusimme hänen aidallaan, naurahtaa Hellin.

Evakkoon lokakuussa 1939

Lokakuussa 1939 perhe tuli siihen tulokseen, että sota tästä tulee ja että nuorimmat lapset on saatava pois Terijoelta.
- Niin me lähdimme äidin ja nuoremman veljeni Sulon kanssa ensin Heinolan ja sieltä Sysmään, jossa olimme talven yli.
- Reput selässä lähdettiin, mitään muuta ei saatu mukaan kuin mitä jaksettiin kantaa. Samoin kävi perässä tulleen isän kanssa. Perheen tavarat jäivät Terijoelle. Lehmätkin hävisivät matkalla jossain Lappeenrannan tienoilla, kertoo Hellin. Hän oli tuolloin 15 vuotias.
Sysmässä Hellin pääsi SOK:n kauppaan harjoittelijaksi. Sieltä hän muutti vanhemman siskonsa luokse Jokelaan ja pääsi töihin Teho-kauppaan, jossa jo ennestään oli töissä kaksi hänen siskoaan.

Kauppakouluun ja naimisiin

Nuorena kaupoissa tehty työ innosti Hellinin kaupalliselle alalle. Vuonna 1942 hän meni kauppakouluun. Valmistumisensa jälkeen hän muutti Sonkajärvelle ja pääsi siellä ensin osuuskaupan kirjanpitoapulaiseksi ja kohosi myöhemmin osuuskaupan hoitajaksi.
- Se oli arvostettu työ. Kyllä se tuntui minusta hyvältä ja samoin vanhemmistanikin, muistelee Hellin.
- Sonkajärveltä löytyi myös tuleva aviomies Erkki. Tai ehkä ei oikein edes löytynyt, sillä Erkin sisko, joka myös oli nimeltään Hellin, kyllä puuhasi kokoon tämän avioliiton.
Naimisiin menon jälkeen Rönköt muuttivat vuodeksi Erkin kotiin maalaistaloon.

Sattuma ja onnenpotku

Perheeseen syntyi kaksi poikaa. Lasten syntymän jälkeen Hellin siirtyi kotiäidiksi. Monien mutkien jälkeen vuonna 1958 Rönköt olivat talonmiehinä Marttaliiton talossa Helsingissä, mutta eivät oikein viihtyneet. Eräänä päivänä pihassa oli joukko vieraita häliseviä lapsia, jotka kertoivat olevansa lähdössä Australiaan.
- Ei me oltu koskaan edes ajateltu ulkomaille muuttoa. Mutta kun Erkki sitten yhtenä päivänä sanoi, että mitäs jos mekin lähdettäisiin sinne Australiaan. Minä innostuin heti. Asiaa ei pitkään mietitty, vaan Suomi-seurasta haettiin siirtolais-hakupaperit ja lähetettiin ne eteenpäin.
- Koko Australian asia oli jo melkein unohtunut, kunnes monen kuukauden kuluttua tuli kutsu haastatteluun ja se oli menoa, muistelee Hellin.
Edessä oli oli pitkä ja hankala matka, mutta onneksi se sai hyvän alun.
- Kun lähdettiin, minulla oli päällä vaalea ulsteri. Erosen Pekka oli saattamassa ja halusi antaa oikein onnenpotkun. Hän potkaisikin ulsteriini ja kengän kuva näkyi ulsterissa pitkään, kunnes se vasta vuosien kuluessa pesussa vähitellen haaleni, naurahtaa Hellin.

Alussa oli ankeaa

Rönkköjen matka alkoi junalla Turkuun, sieltä Bore-laivalla Tukholmaan, junalla Göteborgiin ja edelleen laivalla Englantiin.
- Voi että olimme merisairaita Pohjanmerellä siinä pienessä laivassa.
- Mutta sitten Australian laiva oli kuin korkea kerrostalo. Enkä ole koskaan nähnyt niin komeaa mustien miesten kunniakujaa, kuin oli Australian laivan kupeella meitä odottamassa, huoahtaa Hellin.
Laivamatka kesti kuusi viikkoa. Perillä Rönköt majoitettiin parakkeihin, joissa oli muuten siedettävät olot, mutta kuumuus oli suomalaisille liikaa.
- Rautaiset sängyt olivat niin kuumia, että kädellä ei niihin voinut koskea. Kyllä oli vaikea nukkua. Kerroimme tästä myös kirjeissä sukulaisille Suomeen mutta eihän meitä kukaan uskonut, Hellin hymähtää.
Erkki sai Australiassa kirvesmiehen töitä mutta Hellin oli kotona, koska naiselle ei töitä löytynyt.
- Ei siellä ollut naisille töitä, mutta joten kuten selvittiin alun vaikeuksista, Hellin muistelee.

Ehkä onnenpotku auttoi

Erosen Pekan onnenpotku oli vielä tallella Hellinin ulsterissa. Ehkä tämä auttoi, sillä elämä muuttui vähitellen paremmaksi. Rönköt ostivat Sidneystä kerrostaloasunnon. Erkki teki kirvesmiehen töitä ja Hellin pääsi sairaalaan apulaiseksi.
- Kielen kanssa oli vaikeaa, mutta suomalaisten piti näyttää mihin pystytään, ja se näytettiin tekemällä työtä.
Toimeentulo koheni, ja pian Rönköt rakennuttivat Sidneyn lähelle ensimmäisen oman talonsa. Erkki perusti yhdessä nuorimman pojan kanssa rakennusfirman, joka toimi kymmenisen vuotta. Alku Australiassa oli ollut hankalaa, mutta nyt vihdoinkin pärjättiin paremmin.
- Ja sitten rakennettiin uusi talo Thirlmereen. Siinä minä nytkin asun. Se on noin 100 kilometrin päässä Sidneystä, kertoo Hellin.

Alussa oli ikävä takaisin

Rönköillä oli kova koti-ikävä ensimmäisinä vuosina. Mutta vähitellen se hellitti. Oli hyväksyttävä, että nyt ollaan uusissa oloissa.
- Ei minulla ehkä niinkään ollut ikävä Terijoelle, sitähän meillä ei enää ollut. Ikävä oli Suomeen ja sinne Savoon. Olin jotenkin savolaistunut siellä viettämieni vuosien aikana. Erityisesti ihastuin savolaisiin ihmisiin ja Savon maisemiin.
- Nyt olen australialainen. Siellä minulla on lapset. En ajattele muuttavani muualle. Olenhan ollut Australiassa jo 44 vuotta, korostaa Hellin.

Ensi kesänä Terijoelle

- Tämän vuoden matka Terijoelle oli ihana sekä Terijoen vuoksi että matkalla olleiden ihmisten vuoksi. Kyllä minulla Terijoki on mielessä aina. Ja ensi vuonna tulen taas Suomeen ja Terijoelle, jos vain saan kotimiehen hoitamaan taloani.
- Veri vetää Terijoelle joka kesä, sanoo Australiassa asuva Hellin Rönkkö.


Hellin Rönkön haastattelu Terijoella hotelli Rivieran puistossa 27.7.2002.
Kuvassa vasemmalta Kirsti Koho, Hellin Rönkkö ja Kari Koho.


 

Terijoki

www.terijoki.fi