Terijoki - Sytyttävä laulujuhla Terijoella 30.7.2005

Terijoki   

 

Tuovi Paju

Sytyttävä laulujuhla Terijoella


Terijoki oli sata vuotta sitten Suomen kansainvälisimpiä pitäjiä, jonka menneisyys heijastuu vielä nykypäiväänkin. Tämänkertaisella kotiseuturetkellä kuuli nimittäin suomen lisäksi ainakin englantia, italiaa, kreikkaa, venäjää ja ruotsia.

Kun Sibelius-juna pysähtyi torstaina 28.7. nykyisen Zelenogorskin asemalla, paikalla olijat näkivät suuresta banderollista sekä venäjäksi että suomeksi tekstin ”Terijoen laulujuhlat vuoden 1910 tyyliin”. Exel-kvartetti viritti sävelillään tulijat oikeaan tunnelmaan, ja niin oli juhlaviikonloppu avattu. Sama banderolli muuten kertoi paikalliselle väestölle, mitä suomalaisvieraat juhlivat, kun sitä kannettiin lauantaina Zelenogorsk-päivän kulkueessa.

Bussilasteittain väkeä oli tullut jo edellisenä päivänä, osanottajia saapui myös omilla autoillaan, ja juhlamatkamme kahden kuoron jäsenet olivat ainakin muutaman päivän samoja ”Karjalan lapsia laulavia”. Kun vielä entiset naapurit eli kivennapalaiset liittyivät eri käänteissä joukkoon, ei hiekkarannan illanvietoistakaan lauluvoimaa puuttunut.

Virret taas soivat vahvasti Tulokkaan kylän hautausmaalla, kun paljastettiin sen multiin kätkettyjen suomalaisten muistomerkki. Joku tiesi, että hänen isänsä oli laulanut kylän vainajille, ja Laina Kähönen kertoi, että hänen isänsä oli viimeinen, joka oli siunattu juuri tähän Kuokkalan hautausmaahan.

Terijoen luterilaisessa pyhäkössä pidetään jumalanpalveluksia kahdella kielellä, mutta tällä kertaa pelkästään suomeksi. Kirkkokansaa oli niin paljon kuin suinkin sisään mahtui, ja evakkotaipaleen kulkenut karjalainen kansa jälkeläisineen kuunteli liikuttuneena teologian tohtori Timo Vuorisen saarnaa tiestä ja polusta, taivasmatkasta ja perille pääsemisestä.

Jumalanpalveluksen jälkeen koettiin kirkossa vielä merkittävä hetki, kun pitkään neuvoteltu ystäväkaupunkisopimus Järvenpään ja Zelenogorskin kaupunkien kesken saatettiin vihdoin allekirjoittaa.

Laulujuhlamme kaksi kuoroa, Helsingin Laulu ja Kilven Kuoro, ilahduttivat Terijoen nykyisiä kesävieraita ensin puistokonsertissa, esiintyivät sitten komeasti Pietarin luterilaisessa kirkossa ja olivat 30.7. pidetyn pääjuhlan kantava voima. Hanna Remeksen harjoittama ohjelmisto vaihteli tilaisuuksien luonteen mukaan, joten pääjuhlassa se oli 1900-luvun alkukymmenien parhaimmistoa: Sibeliusta, Kuulaa, Madetojaa, Palmgrenia. Kun Finlandia kajahti ilmoille kuorojen yhteisesityksenä, tunnelma kulttuuritalon salissa nousi huippuunsa.

Terijoen v. 1910 laulujuhlien sielu oli runoilija Mikko Uotinen, ja tuolloin tilaisuudessa puhui myös P.E. Svinhufvud, kuten äskettäin saimme Karjala-lehdestä lukea. Juhlapuhuja Mikko Uotisena esiintyi nyt Teri-Säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Koho käytellen runoilijan omia sytyttäviä sanoja, ja sai ansaitusti raikuvat aplodit. Sisältö oli säilyttänyt tehonsa: ”Karjalan kannas ei työttä nouse.” Uotisen runoista oli Eija Sipiläinen valinnut sekä uhmakkaita että kotiseuturakkautta henkiviä säkeitä. 
Kun pääjuhlan ohjelma vielä sidottiin yhteen kalevalaisin säkein, päästiin varmaan niin lähelle entisten laulujuhlien tunnelmaa kuin suinkin mahdollista. Ja kaiken kruunasi lämmin samettinen kesäilta, kuin ennen vanhaan Terijoella.

(Artikkeli on julkaistu Karjala-lehdessä 11.8.2005)



Terijoki